Vastuullinen pelaaminen

Mistä tämä ohjeistus kertoo

Kun rahapelaaminen pysyy arjessa vapaaehtoisena ja omien rajojen sisällä, se voi pysyä hallittuna ajanvietteenä – mutta tämä sivu ei käsittele voittojen tavoittelua eikä tarjoa keinoja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen pelaamalla. Pelaamiseen käytetty raha on aina menetettyä rahaa, eikä sitä tule ajatella sijoituksena tai tulonlähteenä. Jos raha-asiat painavat mieltä, niiden selvittämiseen on olemassa muita, pelaamista tehokkaampia keinoja, eikä pelipöydän äärelle pidä hakeutua toimeentulon toivossa.

Rajat ja käytännön keinot

Vastuullinen pelaaminen rakentuu konkreettisista, etukäteen tehdyistä päätöksistä, joita ei tarvitse tehdä pelituokion aikana. Kun rajat on asetettu ennen ensimmäistä peliä, niiden noudattaminen on helpompaa kuin silloin, kun päätökset syntyvät pelin tuoksinassa. Seuraavat keinot tukevat hallintaa:

• Päätä etukäteen, kuinka paljon rahaa olet valmis käyttämään, ja pidä kiinni tästä rahasta riippumatta siitä, miten peli etenee.
• Käytä vain sellaista rahaa, jonka menettäminen ei vaaranna vuokran, laskujen tai ruoan maksamista – pelaamiseen ei pidä koskaan käyttää arjen välttämättömyyksiin varattuja varoja.
• Sovita pelisession pituus jo etukäteen ja lopeta pelaaminen ajallaan, vaikka peli olisi kesken.
• Älä yritä voittaa tappioita takaisin – tappioiden takaa-ajo johtaa usein entistä suurempiin tappioihin eikä koskaan palauta menetettyä rahaa.
• Pidä taukoja pelaamisen välissä ja lopeta pelaaminen heti, jos tilanne alkaa tuntua hallitsemattomalta.

Pelaaminen väsyneenä, kiihtyneessä mielentilassa tai päihtyneenä heikentää kykyä tehdä järkeviä päätöksiä. Alkoholin vaikutuksen alaisena raja-arvot unohtuvat helpommin ja tappioiden takaa-ajo tuntuu houkuttelevammalta kuin selvin päin. Pelitilanteisiin kannattaa hakeutua vain kirkkaassa mielentilassa, jolloin omat päätökset pysyvät omien arvojen mukaisina.

Riskien tunnistaminen ajoissa

Ongelmallinen pelaaminen kehittyy harvoin yhdessä yössä – se etenee usein vähitellen, ja siksi varhainen tunnistaminen on tärkeää. Mitä aikaisemmin omat pelaamistottumukset, tunteet ja kulut tunnistaa, sitä helpommin tilanteeseen voi puuttua ennen kuin seuraukset kasvavat suuriksi. Pelaaminen voi alkaa harmittomana ajanvietteenä ja muuttua hiljalleen pakonomaiseksi toiminnaksi, jota on vaikea hillitä.

On tilanteita, joissa on syytä pysähtyä arvioimaan omaa pelaamistaan kriittisesti. Seuraavat merkit voivat kertoa siitä, että pelaaminen on alkanut hallita elämää:

• Pelaaminen jatkuu, vaikka se aiheuttaa itselle tai läheisille huolta.
• Pelaamiseen käytetty rahamäärä kasvaa vähitellen ilman, että se on tietoinen päätös.
• Ajatukset palaavat jatkuvasti pelaamiseen myös muiden askareiden keskellä.
• Omia tappioita vähätellään tai peitellään muilta ihmisiltä.
• Arkeen liittyvät velvollisuudet, kuten työ, opiskelu tai ihmissuhteet, jäävät taka-alalle pelaamisen vuoksi.

Jos useita näistä merkeistä esiintyy samanaikaisesti, on todennäköistä, että tukea tarvitaan. Yksittäinen merkki ei välttämättä tarkoita ongelmaa, mutta useiden merkkien yhdistelmä on syy hakea apua. Ongelman kieltäminen tai sen vähättely harvoin helpottaa tilannetta – päinvastoin, ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel kohti hallintaa.

Itsensä sulkeminen pelaamisen ulkopuolelle

Itsensä sulkeminen eli pelikielto on keino, jolla pelaaja voi estää itsensä pääsyn pelaamaan. Kun pelaaja asettaa itselleen pelikiellon, hän ilmoittaa, ettei halua pelata tiettyyn aikaan – käytännössä tämä tarkoittaa, että pääsy pelitileille ja pelisivustoille estetään. Pelikielto on sitova päätös, jonka tarkoituksena on katkaista pelaamisen jatkuminen ja antaa tilaa muulle elämälle.

On tärkeää ymmärtää, mitä pelikielto ei tee: se ei poista jo syntyneitä velkoja eikä palauta menetettyjä rahoja. Se ei myöskään yksinään ratkaise taustalla olevia ongelmia, kuten taloudellista ahdinkoa tai mielialaan liittyviä haasteita. Pelikielto antaa kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja hakea tukea ilman pelaamisen jatkuvaa houkutusta. Pelikielto on vahva signaali itselle ja läheisille siitä, että pelaamisen hallinta otetaan vakavasti.

Alaikäisten suojaaminen

Rahapelaaminen ei kuulu alaikäisille, ja aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, että lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuutta päästä pelaamaan. Kirjautumistiedot, maksutavat, pankkikortit ja muut pelaamiseen liittyvät välineet on pidettävä lasten ja nuorten ulottumattomissa. Myös omat pelaamistottumukset kannattaa miettiä siitä näkökulmasta, millaisen esimerkin ne antavat alaikäisille. Lapsen tai nuoren ei tule missään tilanteessa päästä käsiksi aikuisen pelitilille, vaikka kyseessä olisi vain yksittäinen pelikerta.

Läheisen tukeminen

Kun perheenjäsen tai ystävä kamppailee pelaamisen kanssa, tukijan rooli on merkittävä. Ensimmäinen askel on ottaa asia puheeksi avoimesti ja tuomitsematta – pelaamisesta puhuminen voi olla vaikeaa, ja syyllistäminen saa usein pelaajan vetäytymään entistä syvemmälle. Kuunteleminen ja huolen ilmaiseminen pelaajasta välittämisenä voi avata oven avun hakemiselle.

Tukijan kannattaa tarjota konkreettista apua, kuten seuraa mukaan tukipalveluun tai apua yhteydenotossa ammattiauttajaan. On myös tärkeää asettaa omat rajat: tukija ei voi ratkaista toisen pelaajan ongelmaa, mutta hän voi olla läsnä ja kannustaa hakemaan ammattiapua. Läheisen pelaamisen mahdollistaminen, kuten rahan lainaaminen pelaamiseen, voi pidentää ongelmaa. Tukijan oma jaksaminen on myös tärkeää – omaishoitajan tai läheisen kuormittuminen on tavallista, ja myös tukijan on lupa hakea tukea itselleen.

Tukipalvelut Suomessa

Suomessa on saatavilla tukea ja lisätietoa useista tunnetuista palveluista, jotka on suunnattu sekä pelaajille että heidän läheisilleen. Näistä palveluista voi saada apua jo ennen kuin ongelma on kasvanut suureksi – myös tilanteissa, joissa pelaaja itse ei vielä ole valmis myöntämään ongelmaa. THL julkaisee tietoa rahapelihaitoista, ehkäisystä ja suomalaisesta palvelujärjestelmästä. Peluuri tarjoaa kiireellistä apua, keskustelutukea ja ohjausta rahapelaamiseen liittyvissä vaikeuksissa. Päihdelinkki tarjoaa oppaita ja verkkosisältöjä oman pelaamisen arviointiin ja hallinnan tukemiseen. Näihin palveluihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, ja ne tarjoavat apua myös nimettömänä, mikä voi madaltaa avun hakemisen kynnystä.

Lopuksi

Selkeät rajat, realistinen suhtautuminen riskeihin ja valmius hakea apua muodostavat vastuullisen pelaamisen perustan. Pelaamisen tulee pysyä viihteenä, ei keinona ansaita rahaa tai paeta arjen ongelmia. Mitä aikaisemmin huoli pelaamisesta tunnistetaan – oli se sitten oma tai läheisen – sitä helpompi tilannetta on korjata. Apua on saatavilla, eikä sen hakeminen ole merkki heikkoudesta vaan vastuullisuudesta itseä ja läheisiä kohtaan.